10/21/2015

Viikon palapelihaaste

Joskus se vain iskee - ylitsepääsemättömän suuri halu rakentaa pari palapeliä. Paremman tekemisen puutteessa - tai muita velvollisuuksia vältellen, miten sen nyt ottaa - noita tuli väsättyä viikon aikana 1550 palan edestä. Olisi hyllystä vielä yksi tuhannen palan (999, jos tarkkoja ollaan, sillä viime kasauksella yhtä palaa ei enää ollut) laatikko löytynyt, mutta sen jouduin jättämään tällä kertaa väliin tarpeeksi suuren rakennusalustan puuttuessa.

 Tästä se tällä kertaa alkoi. Löysin tämän 500 palan upeuden kirpputorilta avaamattomana alle kahdella eurolla, joten pakkohan tuota oli päästä heti rakentelemaan. Kuvakin on aivan loistava, ja ehdottomasti voisin huolia tuon vaikka seinälle asti. Värimaailma on itse täydellisyys ja sopisi upeasti sinisäsyisiin verhoihin, jotka koristavat huoneeni ikkunaa.

 500 palaa tässäkin, Mauri Kunnaksen koiraveljeksiä esittävä kuva. Jokseenkin ärsyttävä rakennettava, sillä osa paloista ei suostunut irtoamaan toisistaan ollenkaan uusina, vaan repeilivät pohjasta. Muutenkin materiaali on huonompaa kuin ihanaisen Ravensburgerin laatutavarassa.
 300 palainen rottweilerin naama. Yksi suosikkiroduistani, ja koirakuvathan kelpaavat aina. Tällainen on selvästi aivan liian nopeaa kasattavaa, suosin enemmän suurempia, vähintään noita 500 palan teoksia. Mieluiten tuhanen, niin riittää tekemistä pidemmälle ajalle kuin parille illalle.
Tämän laatikko on aikojen saatossa hävinnyt johonkin, mutta tietääkseni paloja tässä on 250. Liian pieni, liian helppo ja aivan liian nopea tapaus, jonka parissa ei kulu kauaa. Positiivisena puolena minikokoisissa palapeleissä mainittakoot, että niitä voi rakentaa missä tahansa eivätkä ne vaadi tilaa. Eikä ketuta yhtä paljoa, kun koira huiskaisee hännällään lähes valmiin räpellyksen alas pöydältä, ja koko homman joutuu aloittamaan alusta.

10/03/2015

PokeDigimon

Toiset lähtevät lauantai-iltana baariin, minä istun koneella fiilistelemässä vanhoja -90-luvun Pokemon-animesarjan jaksoja ja biisejä. Samalla hetkellä tuli outo fiilis, että pitäisi päästä taas raastamaan hermoja ihanaisen Windows Liven elokuvatyökalun seurassa, onhan viime kerrasta aikaa jo yli puoli vuotta. Biisivalinta oli mitä ilmeisin: Pokemonia. Videovalinta oli tehtävä jo valmiiksi arkistoista löytyvistä klipeistä, ja mikäpä noista sopisikaan paremmin Pokemonin kaveriksi kuin Digimon? Yrityksenä oli siis yhdistää Pokemonin ensimmäinen alkutunnari Digimon Tamerisin openingin videoon, onnistumisesta päättävät katsojat.

Yhtään pidempää tai monimutkaisempaa muokkausta en tuon kanssa olisi jaksanut värkätä, tässäkin olik taas kestämistä. En tajua; normaalisti kone toimii melko nopeasti ja ilman tökkimistä, mutta elokuvatyökalun tullessa kuvioihin ruutu pysähtelee jatkuvasti, eikä todellakaan toista minkäänlaista videota kokonaan ilman jatkuvaa jumitusta. Miten vain, tulipahan taas edes "yritettyä".



Samalla fiilistelin myös sitä vanhaa aikaa, kun Pokemoneja oikeasti oli vain muutamia ja nimissäkin pysyi vielä perässä. Okei, toisaalta pidän uudemmistakin Pokemoneista, suunnilleen 12. kauteen asti. Tuolloinkin niitä oli vain viitisensataa, sitä uudempiin en ole jaksanut edes tutustua kunnolla saati opetella nimilitaniaa ulkoa, vaikka uudempia pelejä olenkin pelannut. 718 on liikaa, kuten seuraava video, surkuhupaisasta Pokerapin uudistetusta versiosta voi päätellä. Satuinpa tuollaisenkin youtubesta bongaamaan ohimennen.